Niimpä se päivä taas meni johonkin. Oikeastaan mitään mitä aamulla ajattelin päivän mittaan tekeväni, en saanut tehdyksi. Koko ajan oli jotain muuta. Olenkohan vähän saamaton vai mihin se aika oikein valuu?

Ensimmäinenkään helmi ei eksynyt tänään mihinkään lankaan ainakaan mun toimestani. :(

Tämän blogin kanssakin mulla on joskus ihan suunnattomia vaikeuksia. Syy löytyy epäilemättä tämän tuolin ja tämän näppiksen välistä, mut silti tuntuu välillä et järki ei riitä.

Esimerkiksi haluampa laittaa tonne reunaan yhden laatikon lisää. Teen sen yhden ja se näyttääkin tallennuksen jälkeen yhtä lisää tehtyä. Mutta.... kun menen blogiini, sinne onkin tullut se uusi kahteen kertaan tai sitten joku vanha on toistunut ja uusi jäänyt tulematta. Tähän on varmaan ihan looginen selitys, mut aina ei oikein sytytä.

Talo on ihanan hiljainen, kun lähes kaikki väki nukkuu...  Tällaisella hetkellä tajuaa miten ison melskeen se pieni poika saa päiväaikaan aikaiseksi ihan leikkiessään. Tai isäntä ollessaan pirtissä :)

Korujen tekeminen on kyllä äärimmäisen terapeuttista, vaikka sitä tekisikin siinä muun sohelluksen välissä, pienissä pätkissä. Välillä vaan tuntuu että sitä terapiaa tarttis joskus vähän pidemmissä pätkissä kerrallaan. :)

Koetampa terapoida huomenna paremmalla ajalla!