Jäi multa tänä vuonna herukkasato saamatta. Ainakin melkein, pikkusen tulee mustia ja valkosia! Punaset hävis parempiin suihin ihan keskentekosina! Hiton räksät!

Herukat.... että mä oon niitä joskus vihannu, melkein vihannu koko loppukesää/syksyä niitten takia! Kakarana niiden kerääminen oli niin älyttömän hirveetä, siitä yritti luistaa keinolla millä hyvänsä...!  Kun niitä pensaita oli vielä niin paljon!!! Mehut kyllä kelpas ja kaikki muukin, mitä niistä vain ikinä keksittiinkin tehdä. :)

Aikuisena on taas päin vastoin, niitä on kerätty ihan mielellään ja iloisena ja lisäksi sitten keitelty mehuiksi tai muuten jatkojalosteltu. Eikä ahista yhtään. Ne on kauniita marjoja! Ja hyviä!

No tänä vuonna jäi vaan syömämarjat pensaisiin, mutta jäihän edes se. Kai ne linnut, saamarin rosvot, sitten oikeesti ne tartti, vaikka raukat ne raakana söivätkin ;(

Minu Herukat

Minu Herukoissa on 8 mm karneolihelmiä ja 8 mm sinisiä tiikerinsilmähelmiä marjoina. Marjojen välissä on kirkkaat kullansävyiset pienet siemenhelmet. Marjat on pujoteltu soft flex-koruvaijeriin ja lukko väännetty hopealangasta. Riipuksen kehys on väännetty 1 mm hopealangasta ja taottu.

Osallistuin tällä korulla Idän Helmen korusuunnittelukilpailuun, jossa aiheena on Sato, koska musta tää on niin Herukkaa ja herukka edustaa mulle loppukesän satoa mehukkaimmillaan ja ihanan värikkäänä! Lisäksi herukat liittyvät moniin kesämuistoihin lapsuudesta, hyviinkin! Mulla on ollu ja on niihin tämä lähes raivoisa viha-rakkaus-suhde!! ;D

 Mutta......Palaillaan! :)