Olin sunnuntaina tärkeässä tehtävässä... On ihan oikeasti kunnia-asia tulla valituksi siihen tehtävään... Joo, kummiuteen liittyy... aivan oikein!

Mutta tähän tehtävään valikoiduin siitä joukosta, johon olin valittu jo 15 vuotta sitten. Silloin 15 vuotta sitten pitelin tätä hämmästyttävän tyytyväistä, hymyileväistä ja uskomattoman rauhallisesti tilanteen ottavaa pientä tyttöä sylissä ja jännitin nimivalintaa... Meillä oli kummallakin kuuma... <3

Nyt seisoin tämän pienen tytön takana alttarilla siunaamassa häntä rippipäivänä. Kyllä herkisti! Kuin salaa ajatukset ajautuivat toistuvasti ristiäishetkeen... Ihastelin kuinka suloinen nuori nainen tuosta pienestä, ihanasta tyttövauvasta onkaan tullutkaan! Ja edelleen niin tyytyväisenä, hymyilevänä ja rauhallisesti jännittävässä tilanteessa tyttö taas oli! Rauhoitti vauhkoontunutta kummiaan ihan vaan olemuksellaan... Ja taas meillä oli kummallakin kuuma!! <3

Voi... papin sanoja lainatakseni... toivon mahdollisimman vähän vastamäkiä ja mahdollisimman paljon niitä myötämäkiä ja onnen hetkiä hänen elämäänsä! <3 <3 <3

Usko ja Rakkaus (se Toivo asuu tuolla sydämessä)

Hopeaa ja hematiittia.

Ihanan lämmintä heinäkuun viimoista viikkoa!

Palaillaan! :)