Hopea (ja puu) pöllysi kun meikälikka kävi kahden viikonlopun hopeakorukurssin. Elämänsä ensimmäisen korukurssin...

Jestas kun meillä oli hauskaa! Meinasin useammin kuin kerran kuolla nauruun... kerrankin nauroin omalle kolloudelle niin että meinas itku tulla... kauhee kramppi mahaan... Syöhän se kuulemma vesikin hopeeta kun tarpeeks kauan lipluttaa sitä vasten... Onneks vieruskaveri hieman vilkuili mun tekemisien perään... Mun kurssihan ei ois loppunu ollenkaan.. tai sit ois naakelikin palanu.. !!! ;)

Me ei siskolikan kanssa meinata oikein pysyä aina kuosissa... pikkusen pitää aina keventää...ja pistää remuten..! Oli tosi kivaa kun muukin porukka oli samanhenkistä. Opettajakin lähti ihan kympillä meininkiin mukaan... Öööö... vai oisko vallan villinny meitä?!?!?

Ihanat kaksi viikonloppua! Ihanat kurssikaverit ja ihan mahtava ope! Tänks teille!!! :)

Ihan mahtavia luomuksia näin siellä valmistuvan... Monta!!

Itekkin sain värkättyä kolme viritystä, joista kuitenkin yksi oli ihan ehdoton päätyö. Ja tähän uhrasin aikaa, voimaa ja lihasta... Sisua ja sitkeyttä!

Für Elise

Hopeaa levyistä ja joku kivi. En huomannu tarkistaa, enkä kyllä tunnista... Ihanan syksyinen kivi on... väri on ihanan kanervainen...

Arvaatte varmaan... Aarteenani tätäkin pidän!

Nyt voisin varmaan alkaa remuamaan Pojan kanssa... pieni annos vallattomuutta on joka päivä saatava... Musta tulee muuten hapan harppu!! ;)

Palaillaan! :)